Maailmassa on jotain, mikä on totta vain harvoille

Elämässäni kurjaa on se, että en voi vaikuttaa asioihin oikein mitenkään, sillä seinä on vastassa joka puolella : lääkärissä, töissä, kotona, koko yhteiskunnassa. Tätä ongelmaa ei ole, mitään ongelmaa ei ole. Niin, muilla tätä ongelmaa ei tunnu olevan, mutta minullapa on. Jos yrität vaikuttaa asioihin puhumalla, vastapuoli menee jotenkin vaikeaksi, eikä oikein halua keskustella, kun he eivät tiedä, miten suhtautuisivat tai mitä minusta tai asiasta ajattelisivat.

Minunkin on vaikea ottaa asioita puheeksi, kun huomaan, että asiaani ei oteta vastaan, sen olemassa olo kielletään, siihen ei uskota jne. Ympärilleni nousee hiljaisuuden muuri. Monet valtamedian artikkelit esittävät asian vieläpä niin, että tulee tunne, että ongelman ympärille yritetään luoda häpeän ilmapiiri. Häpeä onkin hirveän hyvä konsti vaientaa ihmisiä. Häpeäkin sulkee ihmisen yksin kärsimään ongelmastaan. Harmi vain, että puhuminen olisi se rakentavin tapa vaikuttaa asiohin. Asia vaan on liian tärkeä, jotain on tehtävä ja yritettävä.

Minun pitää vain odottaa, että maailmaa muuttuu kylliksi. Voi vaan olla, että se ei ehdi muuttua minun elämäni aikana.Voin myös itse yrittää muuttaa maailmaa, sen sijaan että jään passiivisesti odottamaan muutosta. Minua ajaa eteenpäin monet asiat, muun muassa tunne epäoikeudenmukaisuudesta ja vääryydestä. Terveytensä ilman omaa syytään menettäneet ansaitsevat parempaa.