Kun sairastat jotain mitä lääketiede ei ymmärrä

Yle uutisoi tänään 22.10.2019 seuraavaa:

Ainakin kolme kroonista väsymysoireyhtymää eli ME/CFS:ää sairastavaa nuorta on lähiaikoina otettu kiireellisesti sijoitukseen.

https://yle.fi/uutiset/3-11029286

Tämä on ihan järkyttävää luettavaa. Kaikki sympatiat näiden lasten omaisille ja perheille. Toivotan paljon voimia elämään ja kamppailuun lääketieteen tuulimyllyjä vastaan.

Krooninen väsymysoireyhtymä on todella hankala sairaus, saati sitten, että elämältä viedään pohja pois tekemällä lastensuojeluilmoitus. Onko lastensuojeluilmoituksen tehneellä henkilöllä / taholla ollenkaan sydäntä? Hän / he voisivat yrittää asettua tämän perheen asemaan. Mitä jos sinulla olisi kroonisesti sairas lapsi. Mitä jos sinulla olisi kroonisesti sairas lapsi, jota ei auteta. Tai jos autetaankin, niin saatu apu on täysin riittämätöntä. Minun silmissäni äiti, joka yrittää kovasti sairaan lapsensa auttamiseksi, on hyvä äiti. Muistutetaan tässäkin kohtaa, että väsymysoireyhtymä on luokiteltu neurologiseksi sairaudeksi. Se on seikka, joka tuppaa monessa kohtaa unohtumaan. Ikään kuin se olisi unohtunut suurelta osalta lääkäreitäkin.

Omille pseudoauttajilleni tekisi mieli sanoa, että muista sitten itse sairastua johonkin helppoon ja hyvin tunnettuun sairauteen. Sillä katalaa on sairastua johonkin sellaiseen, mitä lääkärit eivät ymmärrä. Ja koska pseudoauttajani eivät ymmärrä minua ja minun vaivojani, soisin heille kernaasti henkilökohtaisen oppimiskokemuksen. Sellaisen, jossa he itse tai joku heidän läheisistään sairastuisi, johonkin sellaiseen, jonka kanssa lääkärit ovat tietämättömiä. Koskaan ei ole mukava sairastua, mutta vielä epämukavampaa on sairastua sairauteen, joka on mukamas toiminnallinen tai niin sanotusti liian outo, sairauteen jota ei ole mukamas edes olemassa.

Lääketiede ei tiedä kaikkea ja lääketieteellistä tutkimusta tarvitaan lisää PISTE.

 

Kun valhetta toistaa usein, ihmiset uskovat sen

Törmäsin 6.7.2019 Helsingin Sanomissa julkaistuun artikkeliin, joka selittää minulle paljon. Olen jo kauan miettinyt, miksi lääkärikunta on niin sovinnaista ja katsoo hiljaa vierestä, kuinka tietyt julkisuudessa paljon esiintyvät kollegat sanovat kaikenlaista sellaista, minkä totuusarvo on heikonlaista.

Kyllä te tiedätte: DNRS ja nosebo. Ei DNRS:n takana ole vahvaa tutkimusnäyttöä. Eikä nosebon piikkiin voi kaikkea mahdollista ja mahdotonta laittaa. Joku vastuu pitäisi lääkäreilläkin olla sanomisistaan. 

Tätä taustaa vasten tulee väkisinkin mieleen, että näitä juttuja vaan hoetaan ja hoetaan valtamediassa, jotta suuri enemmistö alkaisi uskoa niihin. Ja kappas, niin se alkaakin, luultavasti lääkäreitä myöten.

"Ihmisten käsitykseen totuudesta voi vaikuttaa helposti toistamalla jotakin väittämää, tutkimukset kertovat.  Kun väärää väittämää toistaa tarpeeksi paljon, ihmiset alkavat pitää sitä totena. Edes äly ja analyyttisyys eivät näytä suojaavan ilmiöltä."

"Psykologit kutsuvat ilmiötä lumetotuusvaikutukseksi. Usein toistettua väittämää uskotaan helpommin kuin uutta. Laajasti hyväksytty selitys ilmiölle on se, että meidän on helppoa ja sujuvaa prosessoida tietoa, johon olemme törmänneet monta kertaa."

"Moni ajattelee olevansa niin älykäs tai analyyttinen ihminen, ettei itse sorru uskomaan valheelliseen tietoon. Tämä ei pidä tuoreen tutkimuksen mukaan paikkaansa. Edes äly tai analyyttinen ajattelu eivät suojaa meitä lumetotuusvaikutukselta, kansainvälisen tutkijaryhmän tutkimus kertoo."

Kohta joku alkaa huudella, että itse et ole yhtään parempi ja levität täällä blogissa väärää tietoa. Tänne kerätty tieto on tosiaankin kerätty ihan tietystä näkökulmasta käsin. Ei minulla ole mitään ongelmaa sen myöntämisessä. Ja kyllä, se vastakkainen näkökulma on rajattu täältä pois. Järkevä lukija huomatkoon tämän asian. En silti hirveästi esitä täällä väittämiä, ainoastaan tuon esiin ja suomennan löytämääni tietoa.