Kun valhetta toistaa usein, ihmiset uskovat sen

Törmäsin 6.7.2019 Helsingin Sanomissa julkaistuun artikkeliin, joka selittää minulle paljon. Olen jo kauan miettinyt, miksi lääkärikunta on niin sovinnaista ja katsoo hiljaa vierestä, kuinka tietyt julkisuudessa paljon esiintyvät kollegat sanovat kaikenlaista sellaista, minkä totuusarvo on heikonlaista.

Kyllä te tiedätte: DNRS ja nosebo. Ei DNRS:n takana ole vahvaa tutkimusnäyttöä. Eikä nosebon piikkiin voi kaikkea mahdollista ja mahdotonta laittaa. Joku vastuu pitäisi lääkäreilläkin olla sanomisistaan. 

Tätä taustaa vasten tulee väkisinkin mieleen, että näitä juttuja vaan hoetaan ja hoetaan valtamediassa, jotta suuri enemmistö alkaisi uskoa niihin. Ja kappas, niin se alkaakin, luultavasti lääkäreitä myöten.

"Ihmisten käsitykseen totuudesta voi vaikuttaa helposti toistamalla jotakin väittämää, tutkimukset kertovat.  Kun väärää väittämää toistaa tarpeeksi paljon, ihmiset alkavat pitää sitä totena. Edes äly ja analyyttisyys eivät näytä suojaavan ilmiöltä."

"Psykologit kutsuvat ilmiötä lumetotuusvaikutukseksi. Usein toistettua väittämää uskotaan helpommin kuin uutta. Laajasti hyväksytty selitys ilmiölle on se, että meidän on helppoa ja sujuvaa prosessoida tietoa, johon olemme törmänneet monta kertaa."

"Moni ajattelee olevansa niin älykäs tai analyyttinen ihminen, ettei itse sorru uskomaan valheelliseen tietoon. Tämä ei pidä tuoreen tutkimuksen mukaan paikkaansa. Edes äly tai analyyttinen ajattelu eivät suojaa meitä lumetotuusvaikutukselta, kansainvälisen tutkijaryhmän tutkimus kertoo."

Kohta joku alkaa huudella, että itse et ole yhtään parempi ja levität täällä blogissa väärää tietoa. Tänne kerätty tieto on tosiaankin kerätty ihan tietystä näkökulmasta käsin. Ei minulla ole mitään ongelmaa sen myöntämisessä. Ja kyllä, se vastakkainen näkökulma on rajattu täältä pois. Järkevä lukija huomatkoon tämän asian. En silti hirveästi esitä täällä väittämiä, ainoastaan tuon esiin ja suomennan löytämääni tietoa.